perjantai 30. marraskuuta 2012

Kohta taas on joulu

Hrrrrr... Tuolla ulkona on niin kylmä, ettei voi ajatella muuta kuin että siellä on kylmä, tätä kylmyyttä vielä lisää kamala tuuli. En voi uskoa, että huomenna on jo ensimmäinen päivä joulukuuta. Joulu on normaaleille ihmisille sitä vuoden parasta aikaa, mutta itse en pidä yhtään. En ole saanut kunnolla lahjoja sitten kakkosluokan, sillä ei ole ollut varaa. Jouluruoastakaan en pidä, kinkkua ja perunalaattikkoa voin hieman yhtenä päivänä maistaa, mutta en halua syödä sitä kahta viikkoa. Joulutortut ovat ainoa jouluherkkuni, mutta nykyään en niitäkään syö, yhdessä voi nimittäin olla jopa 200 kaloria. Joululaulut kyllästyttävät pian ja joulupukkien näkeminen joka paikassa saa minut lopulta raivon partaalle. Onneksi se ei ole kuitenkaan kuin kerran vuodessa, joten silloin voin sen yhden päivän virittäytyä siihen joulutunnelmaan ja seuraavana päivänä tunkea tonttulakin taas vuodeksi kaapin perälle.
Joulukalentereita minulla kuitenkin on. Kaksi kuvakalenteria, jotka ovat tulleet postin mukana sekä sellainen tavallinen suklaakalenteri. Lisäksi isäni vielä toi mulle tänään Mars -kalenterin. Ihan kaunis ajatus, mutta en tiedä pakotanko itseni joka päivä sitä suklaapalaa sieltä ottamaan. Tein tänään myös itse eräänlaisen joulukalenterin. Kirjoitin 24 eri lappuselle jonkin tehtävän liittyen liikuntaan tai syömiseen. Sitten sinetöin ne joulutarralla kiinni ja sekoitin ja kirjoitin numerot päälle. Näin saan joka päivä uuden haasteen, jotten pääse ainakaan lihomaan ennen joulua tai toivottavasti sen jälkeenkään.

Tänään oli koulun kannalta ihan hyvä päivä. Biologiassa sain aloitettua tutkielmani, fysiikassa ymmärsin ja jopa matematiikan tunnilla osasin jotain. Kaikkein parasta kuitenkin oli, kun saatiin äidinkielessä esseet takaisin ja sain taas 9, vaikka opettaja sanoi, ettei oikein antanut kiitettäviä vaan niitä kaseja. Ihmettelen, miten aina saan esseistä ysejä, sillä en tiedä mitä teen oikein. Opettaja sanoi, että mulla on jotenkin hyvä kirjoitustyyli, mitä ihmettelen kovasti, sillä itse en jaksa koskaan lukea omia tekstejäni, harvoin edes tarkistaakseni. Jos teillä on jotain sanottavaa (positiivista tai negatiivista) tästä kirjoitustyylistäni, niin laittakaa ihmeessä kommenttia, olisi hauska tietää mitä te ajattelette.

torstai 29. marraskuuta 2012

Masentaa

Masentaa, masentaa, masentaa ja vielä vähän masentaa.. Tuntunut jo kaks viikkoa että kaikki vaan tulee päälle eikä mikään mee niin kuin pitäisi. Eilen illalla juttelin eräälle kaverilleni facebookissa ja yhdessä vaiheessa tuli keskustelua ulkonäöstä ja lopulta hän sanoi mua rumaks, mikä on ihan totta, mutta silti jotenkin pysäytti kun kuuli sen joltain toiselta. Sen jälkeen sammutin koneen ja yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut kun päässä pyöri vaan se miten ruma läski oon ja miten en osaa yhtään mitään. Aamulla herätessä mielessä oli nää samat asiat ja enkun tunnista ei tullut yhtään mitään. Tunnin jälkeen opettaja jätti mut puhutteluun siitä, miksen osallistu parityöskentelyyn ja leikin vain puhelimellani. Oon ollut puhuttelussa viimeksi joskus ala-asteella varmaan ja nyt lukiossa sitten enkun opettaja alkaa raivoomaan.. Tää jotenkin vielä vähän lisäs pahaa oloa, mikä paheni vielä entisestään kun kaverit iltapäivällä menin toiselle penkille istumaan eikä tullut mun viereen (kuulostaapa tyhmältä...). Matikan tunnilla onneks sit mun takana istui toinen kaveri jonka kanssa yritin laskea tehtäviä. Oli 45min aikaa laskemiselle, en saanut mitään tehtyä. Ei sillä opettajalla ollut aikaa mulle enkä itse vaan ymmärtänyt. Lopulta sitten aloin oikeasti itkemään kun tuli niin epätoivoinen olo. Tätä tosin ei huomannut kuin vaan tää mun kaveri mutta en voinut sille mitään kun vaan alko kyyneleet valumaan poskia pitkin. Kun pääsin kotiin niin menin vain suoraan peiton alle ja makasin siellä varmaan tunnin kun en vaan jaksanut tehä mitään kun oli nii paha olla. Nyt siis on sellanen fiilis että mielelläni tappaisin itseni jos olisi hyvä tilaisuus.

Ruoka ei maistu ollenkaan. Tänään söin vähäsen spagettia ja jauhelihakastiketta kun maha piti niin kovaa ääntä etten jaksanut kuunnella sitä enää. Mutta en tuntenut nälkää, joten jos maha ei olis huutanut niin kovaa niin en olisi varmaa edes tajunnut syödä. Tää on ihan uutta mulle, en oo koskaan menettänyt täysin ruokahalua näin pitkäksi aikaa. Kohta jo viikko mennyt niin ettei tee yhtään mieli mitään ruokaa. Hyvähän se on, jos nämä läskit vihdoin katoaisivat.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Olen palannut

Oon nyt pitänyt tästä blogista hieman taukoa kun mieli on vaihdellut moneen suuntaan. Välillä meinasin luovuttaa kun ei näkynyt mitään tulosta vaa'assa vaikka tein kaiken parhaani mukaan ja sitten annoin itseni vain mässätä niin, että lihoin takaisin melkein tuonne 49kg asti. Nyt kuitenkin viime perjantaista olen laihtunut noin 2kg ja vaaka näyttää taas 47kg. Eli parempaan suuntaan taas menossa, toivottavasti tää myös jatkuu.
Se, miksi perjantaista olen onnistunut laihtumaan, johtuu siitä etten pariin päivään pystynyt syömään, enkä sen jälkeen vain ole halunnut syödä. Perjantaina nimittäin oli pikkujoulut ja siellä sitten vahingossa vedin lärvit, jonka johdosta olin mennyt selittämään ihmisille kaikkea päätöntä ja lopulta eräs puolikaveri oli pitänyt mua pystyssä viimeisen tunnin ja yrittänyt estää mua sammumasta minnekään. Ja sitten eräs vanha tuttu poika oli sitten lopulta työntänyt mut bussiin kotimatkalle. Tai no, en mennyt kotiin vaan kaverille ja siellä sitten olin mm. tiputtanut leipäpakettia lattialle ja sen sellaista. Onneksi ne kaverin vanhemmat ei suuttunut siitä yhtään vaikka se mun kaveri oli täysin selvä ja itse olin ihan kännissä.
Lauantain ja sunnuntain mulla oli sitten niin oksettava olo etten edes oikein pystynyt syömään mitään ja sitten siitä eteenpäin on vaan hävettänyt niin paljon ettei ole tehnyt edes mieli syödä ja olenkin elänyt pääasiassa energiajuomilla. Eilen kävin erään tutun kanssa siivouskeikalla ja sen jälkeen hän halusi välttämättä tarjota kaakaon ja suklaakakkua ja oli niin tuskaa saada ne alas kun tuli ihan fyysisesti niin huono olo ja lopulta jouduinkin jättämään puolet kaakaosta ja osan suklaakakkupalasestani.
Mutta tää nyt oli tälläinen ilmoitus, että olen palannut taas tänne blogin puolelle, joten postauksia tiedossa :)