Huono olo

Venäjän reissu meni ihan päin metsää.. Oli ihan hauskaa, mutta toisena iltana vedin sellaset kännit että meni jalkoihin ja mun kaverin piti raahata mua ympäriinsä, kun en enää ite pysyny pystyssä. Muistelen myös, että jotkut muutkin oli mua pidellyt pystyssä. Mutta voi sitä vittuilun määrää. Sain tänäänkin kuulla siitä koko päivän koulussa ja en edes uskalla ajatella kuinka tämä tarina on levinnyt jo monenkin korviin. En pysty katsomaan niitä ihmisiä ilman suurta häpeää. En muista millon mulla ois ollut näin paha morkkis. Mutta ei siitä sitten sen enempää.
Tänään paastosin aamupäivän ja iltapäivällä sitten menikin vähän syöpöttelyksi. Koulusta tullessa söin yhden välipalapatukan, sitten hieman pähkinöitä, sitten suklaata, sitten vielä ison annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta. Kaiken tämän jälkeen mulla on huono olo fyysisesti, mutta etenkin henkisesti. Miksi mun piti mennä syömään tollasta turhaa? En mä ois noita mitään tarvinnut. En mä tarvii ruokaa, pärjään ilmankin. Haluan vain tulla laihaksi ja pieneksi. Haluan olla se keijukainen, josta kaikki puhuvat, että kuinka se voi olla niin pikkuinen. Mutta ei, olen edelleen sotanorsu. Läskiä joka puolella. Ällöttää katsoa peiliin. En edes ehtinyt lenkille, sillä kotiin jäi äikän analyysi tehtäväksi huomiselle.
Huomisesta tulee parempi. Pääsen koulusta jo kahdelta, joten mulle jää aikaa tehdä läksyt ja mennä illalla pitkälle lenkille. Voisinpa ottaa tavoitteeksi vaikkapa vähintään 6km. Ihan vain kävelyä, vaikkakaan eihän se kuluta niin paljoa kuin juokseminen, mutta sitä jaksan tehdä pidempään. Ruokaakaan en huomenna aio syödä, juon vain mehua, jos verensokeri pääsee laskemaan liian alas. Huomenna onnistun, lupaan sen itselleni.

Jänskättää

En oo koskenutkaan mihinkään herkkuihin sen mustikkapiirakkafiaskon jälkeen, oon aika ylpeä itsestäni. Muutenkin syömiset mennyt hyvin, aamulla oon syönyt aina vähän kaurapuuroa, koulussa en mitään ja kotona vain yhden annoksen kotiruokaa. En vieläkään uskalla käyä vaa'alla, näen peilistä, että se kuitenkin sanoisi vain liikaa.
Lähden ensi yönä reissuun Venäjälle. Se on sellainen koulun juttu, ollaan kaks yötä siellä. Jännittää ihan sikana, koska en oo käynyt siellä aikaisemmin ja ne ei kuulemma osaa oikein englantia siellä. Oon mä nyt käynyt 5 venäjän tunnilla, mutta ei niistä oo kovin montaa sanaa vielä käteen jäänyt, mutta kai aakkostenkin osaamisesta on jotain hyötyä. Jännittää myös ruokailut siellä, en tiedä uskallanko syödä siellä oikein mitään, etten vaan saa mitään ruokamyrkytystä.. Oon muutenkin tosi nirso ruoan suhteen, etten meinaa ihan Suomestakaan aina löytää kaikissa ruokapaikoissa syötävää. Ehkä se on vaan hyvä juttu, niin ei tule lihottua. Mulla ei oo oikein mitään odotuksia reissulta, koska oon kuullut niin paljon eri juttuja etten tiedä mihin uskoa, mutta sittenpähän sen näkee. Aamulla herätys olis 3.15.. eli oikeastaan yöllä. En tiedä miten jaksan nousta niin aikaisin ja vähän pelottaa tuleeko mulle migreeniä, mutta sitten vain vedän paljon särkylääkettä ja yritän olla oksentamatta.. Toki bussissa voi nukkua, mutta eri asia saako siellä unta, otan ainakin korvatulpat mukaan jos ne hieman auttaisi.
Mulla on taas uusi "tavoittelemisen" aihe, solisluut. Voi miten ihanaa olisi, jos ne näkyisi sillai oikein selkeästi. Mulla vaan on sellainen rakenteellinen vika, että mun toinen solisluista on kasvanut jotenkin "sisään" ja sen se toinen pää tavallaan on uppoutunut niin, ettei sitä edes lääkärikään oikein löydä tunnustelemalla, joten en sellaisia unelmien solisluita koskaan saavuta, mutta ainahan voi haaveilla..

Mokailua ja stressiä

Mä mokasin ja pahasti. Iskä pyys mua tekemään mustikkapiirakkaa ja minähän tein. En ajatellut itse ottaa, mutta kuinkas sitten kävikään.. No minäpä vedin 1/4 pellillistä mustikkapiirakkaa.. En uskalla edes ajatella sitä kaloreiden määrää. Mutta täytyy vain hyväksyä, että virheitä sattuu ja täytyy jatkaa eteenpäin.
Mulla on ihan kamala stressi vanhojentanssimekosta. En tiedä onko se mekko muiden mielestä hieno, mihin itse olen jo rakastunut. Toisaalta, mikään mekko ei näytä hyvältä tälläisen läskin päällä, joten täytyy varmistaa, ettei tälläisiä tämän illan mokailuja tapahdu enää.

Tässä siis on tää vanhojentanssimekko mitä olen ajatellut (ilman tuota boleroa), jos teillä on jotain mielipiteitä niin kertokaa ihmeessä!

Onnistunut päivä

Tää päivä oli ihan mahtava. Aamulla söin vain hieman muroja maidolla, jonka jälkeen lähdin töihin. Sinne päin kävelymatkaa oli yhteensä 5km, joten siitä tuli kiva aamulenkki. Töissä sitten leikkasin nurmikkoa, josta tuli hyvää hyötyliikuntaa. Siellä mulle tarjottiin raparperikiisseliä, joten otin sitä pikkuisen. Töistä kävelin takaisin päin asemalle, jolloin yksi kaverini tuli mun takaa pyörällä ja lähti kulkemaan samaa matkaa. Sitten tää kaveri kerto että se oli menossa yksien sen kavereiden luo, tai no osa niistä on munkin kavereita, mutta sitten se pyys mua kanssa sinne. Ensin vastustelin, koska ei mua ollut pyydetty sinne mukaan, mutta sitten suostuin ja se oli hyvä päätös! Siellä pienen alkukankeuden jälkeen lähti juttu hyvin luistamaan ja ne otti mut ihan hyvillä mielin niitten porukkaan mukaan ja mulla ainakin oli oikeesti tosi hauskaa koko sen ajan. Jouduin kuitenkin lähtemään junalle ensimmäisenä, joten en tiedä mikä paskamyrsky siellä sen jälkeen puhkesi, mutta ei se haittaa, mulla ainakin oli kivaa.

Sain myös parin wanhoihin, vaikka mulla on jo.. Haluatte varmasti selvennystä tähän, eli pyysin yhtä poikaa talvella mun pariks koska olin ihan epätoivoinen etten saa ketään ja pyysin sitä, vaikken ees tykkää siitä luonteeltaan enkä ulkonäöltään. Se on siis sellane vähä vakavahko ja tosi lyhyt. Tää "uus" on tosi hauska ja tuun sen kaa hyvin juttuun ja se on sopivan pituinenkin. En vaan nyt tiiä että voinko tavallaan vaihtaa paria, vaikkakaan tää "vanha" ei ees oo kovin innoissaan koko tansseista ja sillä ne on kuitenkin eessä ens vuonna, koska se on nyt vasta ykkösellä. En tiedä miten voin kysyy siltä nätisti, että haittaisko sitä jos sen ei tarviiskaan olla mun pari, koska en halua olla ilkeä. No, onhan mulla huomiseen asti aikaa miettiä, ennen kuin mun täytyy kohdata se ja selittää tää asia.

Kotiin päästyäni olen nyt syönyt yhden kanankoiven ja hieman riisiä ja nyt yritän olla loppuillan syömättä, mutta saa nähdä kuinka käy.. Tuntuu, että vihdoin elämä hymyilee! Jos vielä onnistuisin laihtumaan, niin olisin ihan superonnellinen.
Näin viimeisenä täytyy mainita, että liityin eilen Twitteriin ja jäin ihan koukkuun! En tosin tiedä, miksi tein sen,
koska ei mua kukaan halua seurata, kun en ole mikään "julkkis", kuten nää suositut bloggaajat/vloggaajat, mutta on se kiva seurata muitten twiittejä. Ja onhan se hauska twiittailla itselleen ja niille neljälle seuraajalle.. Veikkaanpa, että alan käyttämään twitteriä jopa enemmän kuin facebookia, koska twitterissä on tavallaan "vapaampi" ilmapiiri, eikä haittaa vaikka kirjoittelisikin jotain "turhaa" ja siellä myös on paljon aktiivisempaa.

Kouluun taas

En vieläkään ole pystynyt menemään vaa'alle. Tunnen itse, että olen lihonut, en halua nähdä sitä lukemina, jolloin siitä tulee totta. Äiti oli ostanut mulle kaikkia herkkuja, no enhän minä tietenkään voinut olla syömättä.. Sipsejä, keksejä, karkkia, suklaata, popcornia... Onneksi koulu alkoi taas torstaina niin olen tavallaan vain kotona, jossa ei kummittele mitkään houkutukset. Iskäkin kuulemma alkaa laihduttamaan, joten meillä varmaan ei enää tule piiitkään aikaan mitään epäterveellistä kaappeihin.
Koulun alkaminen on mielestäni vain hyvä juttu. Siitä saan taas tavallisen rytmin päivään, ei tule syötyä ihan vain huvin vuoksi, tulee paljon enemmän liikuntaa koulumatkojen ansiosta ja muutenkin näkee taas ihmisiä eikä vain istu neljän seinän sisällä. Tällä hetkellä opiskelumotivaationi on korkealla, haluan oppia venäjää oikeasti, haluan oppia kunnolla yhteiskuntaoppia, jonka kirjoitan keväällä ja haluan myös pysyä kärryillä matematiikassa ja muissakin aineissa. Epäilen, että tämä väliaikainen innostus kuitenkin laantuu parissa viikossa ja sitten taas mikään ei innosta ja läksyt jäävät tekemättä.
Aion alkaa pitämään paastopäiviä aina välillä. Paastoan muutenkin aina n. 16 asti koulupäivisin, joten jos vain jätän kotiruoan väliin ja iltapalan niin onnistun. Toisaalta, miten voin välttää kotiruoan kun tulen koulusta maha kiljuen kotiin? No, eihän siihen tarvita kuin mielenvoimaa! Uskon vahvasti, että tänä syksynä onnistun. En halua olla läski vanhojen tansseissa.