torstai 29. marraskuuta 2012

Masentaa

Masentaa, masentaa, masentaa ja vielä vähän masentaa.. Tuntunut jo kaks viikkoa että kaikki vaan tulee päälle eikä mikään mee niin kuin pitäisi. Eilen illalla juttelin eräälle kaverilleni facebookissa ja yhdessä vaiheessa tuli keskustelua ulkonäöstä ja lopulta hän sanoi mua rumaks, mikä on ihan totta, mutta silti jotenkin pysäytti kun kuuli sen joltain toiselta. Sen jälkeen sammutin koneen ja yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut kun päässä pyöri vaan se miten ruma läski oon ja miten en osaa yhtään mitään. Aamulla herätessä mielessä oli nää samat asiat ja enkun tunnista ei tullut yhtään mitään. Tunnin jälkeen opettaja jätti mut puhutteluun siitä, miksen osallistu parityöskentelyyn ja leikin vain puhelimellani. Oon ollut puhuttelussa viimeksi joskus ala-asteella varmaan ja nyt lukiossa sitten enkun opettaja alkaa raivoomaan.. Tää jotenkin vielä vähän lisäs pahaa oloa, mikä paheni vielä entisestään kun kaverit iltapäivällä menin toiselle penkille istumaan eikä tullut mun viereen (kuulostaapa tyhmältä...). Matikan tunnilla onneks sit mun takana istui toinen kaveri jonka kanssa yritin laskea tehtäviä. Oli 45min aikaa laskemiselle, en saanut mitään tehtyä. Ei sillä opettajalla ollut aikaa mulle enkä itse vaan ymmärtänyt. Lopulta sitten aloin oikeasti itkemään kun tuli niin epätoivoinen olo. Tätä tosin ei huomannut kuin vaan tää mun kaveri mutta en voinut sille mitään kun vaan alko kyyneleet valumaan poskia pitkin. Kun pääsin kotiin niin menin vain suoraan peiton alle ja makasin siellä varmaan tunnin kun en vaan jaksanut tehä mitään kun oli nii paha olla. Nyt siis on sellanen fiilis että mielelläni tappaisin itseni jos olisi hyvä tilaisuus.

Ruoka ei maistu ollenkaan. Tänään söin vähäsen spagettia ja jauhelihakastiketta kun maha piti niin kovaa ääntä etten jaksanut kuunnella sitä enää. Mutta en tuntenut nälkää, joten jos maha ei olis huutanut niin kovaa niin en olisi varmaa edes tajunnut syödä. Tää on ihan uutta mulle, en oo koskaan menettänyt täysin ruokahalua näin pitkäksi aikaa. Kohta jo viikko mennyt niin ettei tee yhtään mieli mitään ruokaa. Hyvähän se on, jos nämä läskit vihdoin katoaisivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti