Oon ruma

Olin tos vähän aikaa facebookissa ja huomasin että yks kaveri oli lisännyt itsestään uuen profiilikuvan. Tuli vaan sellanen olo, että vau joku on noin täydellinen. Musta jos ottaa kuvan nii siitä tulee aina ihan hirvee, koska ei näin rumasta saa hyviä kuvia. Mulla on pienet silmät ja suu ja iso nenä. Silmien pienuutta korostaa se, että se iho on valahtanut luomien päälle. Nenä on iso ja siinä on vieläpä sellanen tyhmä kyhmy, mikä kulkee suvussa. Mulla on silmälasit, mun ei ois niitä pakko enää käyttää, mutta oon jo käyttänyt 8 vuotta niin kaikki on jo tottunut näkeen mut laseilla. Mulla on tyhmät kulmakarvat, ne on kauheen tummat vaikka mulla on vaaleet hiukset. Posketkin on pyöreet kun läskiä on niin paljon että sitä kertyy jo naamaankin. Mulla on luonnonkiharat hiukset jotka on oudon väriset.
En oo koskaan tuntenut itteeni kauniiks, tai edes siedettäväks. Löydän vaan aina lisää ja lisää vikoja. Joskus jos joku sattuu sanomaan kauniiks niin en osaa suhtautua siihen, koska oon aina varma että se vaan sanoo sen koska sen on pakko. 
Vartalokin on ihan hirvee, en oo koskaan tykännyt siitäkään. Ekalla luokalla jo pidin itseäni läskinä eikä se tätä menoo varmaan koskaan muutu. Joka päivä näkee niitä täydellisiä ihmisiä jotka voi olla onnellisia kun ne on niin täydellisiä.
Joskus vaan tuntuu siltä, että kun kaikki muut on parempia ja kauniimpia ja täydellisempiä, niin onko tässä ees järkee olla täällä yksin rumana läskinä epäonnistujana niiden kaikkien muiden täydellisten ihmisten keskellä...

Lauleskelua ja riitaa

Sunnuntaina oli leiriläisten konfirmaatio. Sen jälkeen me isoset käytiin pitsalla (söin 1/4 pitsaa) ja lähettiin lauleskelemaan niille, jotka oli kutsuneet meidät. Tulikin ajettua 150km autossa, jossa oli 2 paikkaa liian vähän joten aina joku oli takakontissa ja joku lattialla. Minä rampana sain onneks istua aina penkillä. Oli ihan jees reissu, paitsi ajettiin 30km suuntansa turhaan kun ei yks tyttö asunutkaan siellä enää...
Eilen tuli iskän kanssa hirvee riita. Tai no, ei se mikään riita ollut kun vaan se raivos mulle ja otti koneen ja telkkarin pois, nytkin kirjotan salaa kun se on kaupassa. Anto se myös täydellisen kotiarestin, en saa mennä ees töihin. En ois halunnut tiskata mutta kun se pakotti niin tiskasin mutta jälki oli kuulemma huonoa ja luulin että se oikeesti lyö mua. Se uhkaili jo että se ajaa mut pois ja saan muuttaa asuun yksinäni. Ei kyl haittais, muuttaisin mielelläni mutta kun ei oo rahaa asua omillani vielä tässä vaiheessa. Myönnän että on mussakin vikaa, mutta iskä se tässä on se joka ylireagoi ja aiheuttaa pahaa mieltä.
Syömiset mennyt eilen loistavasti, söin vain yhden pienen kauhallisen perunamuusia ja pari haarukallista paistettua lohta. Painokin ihan kivasti tippunut, tänään yövaatteet päällä aamupalan jälkeen (lasi light limsaa) 46.5kg. Ehkä tää laihdutus sittenkin onnistuu. Tuntuu vaan, että paino vähän putoaa, mutta ulkoisesti ei näy eroa, mutta kyllähän se joskus tulee pakostakin näkymään.
Anteeksi lyhyt kirjoitus, mutta on hieman kiire ettei iskä tuu kotiin.

Töitä

Tänään menin töihin torimyyjäksi sukulaisen luo. Se on ihan sairaan raskasta työtä, varsinkin nyt kipeän polven ja selän kanssa. Oon siel mun isän äitipuolen kanssa ja sen nykyisen miehen. Se mun isän äitipuoli on ihan kiva, mutta se sen mies on ihan kamala. Inhoon sitä, se on jotenki pelottava. Lisäks palkka on aika huono, olin siel 7 tuntia ja sain 30e. Sain toki syödä mansikoita ja herneitä ja mulle ostettiin viel jäätelökin (en todellakaan olis halunnut sitä) ja lakuja. Kaloreita liikaa, ällöttää. Just kun kaikki on alkanut taas sujua nii noi tuputtaa mulle koko kesän tollasta paskaa. Siel toril kyl oli vireisel paikal myymäs yks poika, mua varmaan 1-2 vuotta vanhempi joka on aivan sairaaan hyvännäkönen. En osannut odottaa et se olis siel tänäkin vuonna ja yllätyin tosi paljon ku näin sen siel. Ehkä se ois siel taas ens perjantaina uudestaan.

Aamulla paino oli 47.2kg ja äskön katoin painoindeksini netistä ja:

BMI on: 18.21

Lievä alipaino

Loistavaa, vihdoin oon "alipainoinen" eli kohta normaali. Tänä aamuna tunsin varmaan harhoja kun maatessani sängyssäni olin tuntevinani kylkiluuni paremmin. Mutta tiiän ettei se oo totta, kun en oo viel laihtunut niin paljoa että se voisi jo tuntua. Haluisin vaan olla laiha. Mielellään mahdollisimman pian. Kaikki ne puheet joita siel leirilläkin kuuli etten muka olis lihava on vaan valetta. Haluun olla laiha ettei kenenkään tarviis valehdella mulle enää.

Päivän syömiset siis on ollut tälläset:
Karjalanpiirakka, vähän tonnikalaa ja juustosiivu
n. 5 mansikkaa
n. 10 herneenpalkoa
yksi metrilaku
lakkatuutti

Ruuaks viel kotona kanaa ja riisiä, en ota kuin ihan pikkusen. Koska nyt tullut ihan liikaa kaloreita. En saa antaa tällästä tapahtua enää.

Isostelu ohitse

Olin siis riparilla isostelemassa ja nyt taas kotona. Jäi kyl ihana fiilis, vaikka välil siel leiril vitutti, ärsytti ja itkettikin. Vanha polvivamma palasi kummittelemaan. Juostiin isosten kesken yhtä polkua pitkin valmistelemaan erästä juttua, kunnes tunsin pistävän kivun enkä enää voinut kävellä. Yksi isonen sitten kanto mut sylissään seuraavan jutun tapahtumapaikalle. Yksi leirin vetäjistä kanto mut sit päärakennukseen ja kun pidättelin itkua puolisen tuntia niin lähdin kanttorin kanssa käymään päivystyksessä ja palasin sieltä keppien ja särkylääkkeiden kanssa. Nyt pystyn jo kävelemään kotona ilman keppejäkin onneksi, mutta päivällä vielä kun kirkos harjoteltiin konfirmaatiota niin yksi isonen kantoi mut sinne ylös parvelle reppuselässä ja sitten kuuluikin, ettei isosten sinne pitänyt mennä, joten mentiin sit takasin alas. Oli kauheen noloo olla kannettavana kun ei kukaan jaksa kantaa tällästä läskiä. Kuulin kyl, että kun olin lähtenyt sillon sinne päivystykseen nii muut isoset oli jutustellut ja se yks joka kanto mua sano että painoin kuin hyttynen ja yks tyttöisosista sano että olisin muka sellanen laudan laiha.
Lisäks yhet oli keksinyt jostain sketsin, jossa on lapsi joka ei suostu syömään puuroa ja sille yritetään hakea apua lääkäriltä, psykologilta ja ravitsemusterapeutilta ja sit selviää että se ei pysty syömään koska sillä ei oo lusikkaa. Veikkaan, että se liitty jotenkin muhun koska en tykännyt kauheesti siellä siitä ruuasta ja jätin aina vähän lautaselle ja söin päiväkahvilla mm. munkista, mokkapalasta ja pullasta vaan aina alle puolet ja annoin loput jollekin toiselle isoselle. Yritin olla sillai ettei kukaan ihmettelis mutta ei näköjään onnistunut.
Kävin bikinit päällä saunassa ja uimassa, vaikkakin ahdisti ihan älyttömästi. Lisäks välil aina oli poikia siinä rannalla, joten ne kaikki näki mun läskit, ahdistaa vieläkin.
Kaikesta läskistely syömisestä huolimatta paino nyt 47.9kg, eli voin taas ruksittaa yhden kilon pois. Tuntu vaa'alla kivalta että paino alle 48kg mutta kun miettii että mitä sen oikeesti pitäis olla, niin ei kyllä tunnu enää kivalta. No, mutta pikku hiljaa tää paino tippuu ja musta tulee oikeesti laiha, eikä niitten tarvii enää valehdella mulle. Ois vaan niin kiva olla niin pieni, kevyt ja laiha, että vois kulkee rannalla tuntematta häpeää.

Kesäloma alkaa

Peruskoulu on nyt ohi. Tajuan sen vasta nyt, en enää koskaan nää joitain niistä ihmisistä. Ei suurinta osaa tosin edes tule ikävä, mutta silti. Lukioon samalle luokalle tulee vain kaksi meidän luokalta. Tokari oli ihan jees, verraten siihen että vuoden aikana poissaoloja 150 tuntia, enkä tehnyt melkein koskaan läksyjä.
Lukio jännittää ja alkoi jännittää vielä enemmän kun olin tänään tarjoilemassa erään koulumme oppilaan ylioppilasjuhlissa. Kolmen vuoden päästä mullakin on juhlat ja kaikki kyselee että millanen todistus tuli. Entäs jos saankin ihan huonon todistuksen enkä pääse minnekään opiskelemaan. Entäs jos en kirjotakaan niitä yhdeksää Laudaturia mitä iskä koko ajan hokee. Haluaisin vaan jo jonkun kirjan eteeni, jotta voisin alkaa opiskelemaan uutta. Näin mulle käy aina kun kesäloma alkaa. Kun edellinen vuosi on suoritettu, haluaisin heti aloittaa uuden.
Kesäloma tuntuu jotenkin kaukaiselta, vaikka sehän alkoi tänään. Ulkona sataa ja jouduin aamulla vetämään talvitakin päälle. Mulla ei oo kesätöitä, vaikka yritän vielä toki etsiä. Mulla ei oo mitään kesäloma suunnitelmia, paitsi isosteleminen. Varmaan vietän kesän vain katsellen telkkaria tai kävellen ulkona. Päätin, että aion muuttua kesällä. Aion kutistua niin pieneksi, että kaikki ihmettelee mitä mulle on tapahtunut. Kesäloma kestää n.10 viikkoa. Kilo viikossa, niin voin mennä kouluun 10 kiloa kevyempänä, oikeasti ehkä jopa laihana. Kesällä muutenkin on helpompi laihtua. Voi kävellä ulkona tuntematta nälkää koska on kuuma. Joka päivä, jolloin on yli 23 astetta lämmintä, ei tee mieli ruokaa ja voi jättää syömättä vetoamalla kuumuuteen.
Haluan pienentyä. Haluan kaikki läskit pois ympäriltä. Voi kun voisi laihduttaa pituudestakin, haluaisin olla 5 senttiä lyhyempi. Tänään tunsin itseni pieneksi, kun kevätjuhlassa piti suvivirren aikana nousta seisomaan ja istuin kahden minua muutenkin pidemmän tytön välissä ja heillä oli vielä korkokengätkin ja itselläni vain perus ballerinat. Lisäksi edessäni istui rivi rinnakkaisluokan poikia, kaikki oli mua päätä pidempiä. Yleensä tunnen itseni välillä pitkäksi, mutta nyt tunsin itseni lyhyeksi. Vielä kun voisin tuntea itseni laihaksi...
Viikon syömiset mennyt vaihtelevasti, on ollut loistavia päiviä ja on ollut surkeita päiviä. Keskiviikkoon asti mul on kuitenkin selkeet suunnitelmat ja aion pitää niistä kiinni.
Keskiviikkona siis alkaa ripari, pelottaa. Pelkään, että kusen koko homman ja ne kaikki vihaa mua. Pelkään, että ne kaikki pitää mua vaan tyhmänä läskinä joka lukee Raamattua koko ajan. Pelkään, että jään siellä yksin kun leiriläiset inhoo mua ja isosten kanssa ei saada olla keskenään kun täytyy pitää seuraa leiriläisille.
Ärsyttää, kun kaikki on juomassa. Kaikki paitsi minä.