Viime päivät menny jotenkin ihan sumussa. En oikein muista mistään mitään ja kaikki on vaan samaa harmaata ilmaa. Päivissä on ollut hyviä ja huonoja puolia. Päällimmäisenä jäänyt mieleen, että olin tänään taas siinä "kerhossa" mistä olen tainnut aikaisemminkin jo selittää. Meil ei ollut siinä oikein mitään ohjelmaa, eräs tyttö kertoi vaihdostaan Koreassa ja oli laittanut pöydälle tavaroita ja istuttii siin lattialla kaikki ja juteltii mitä sattuu ja ihmeteltiin niit tavaroit. Ennen tätä istuin kuitenki sohvilla oottelemas et loputki tyypit tulee ja sitten yks poika tuli tarjoilemaan kaikille jotain piirakkaa ja sit sanoin että "älä tuo sitä mun eteen ku mul on kauhee nälkä ku en oo viel syöny mitää." Tää lause vaan tuli jostain, kaduin sitä heti. Se yritti tyrkyttää sitä mulle ja kun yritin lähtee karkuun nii yks tyttö otti mut kiinni ja ne yritti yhessä syöttää mulle sitä mut onnistuin olemaan syömättä! No, sitten täs lattial istuskellessa puhuttiin kaikenlaista ja mua alko kyllästyttään nii menin vaan maahan pitkäkseni sitten, kunnes tää sama poika siin mun vieres sano, että nouse ylös ja sit sanoin etten jaksa ja sit se sano "nouse läski". Tuntu samalta, että joku ois lyöny mua nyrkillä. Järkytyin. Jäin makaamaan ja tuijottamaan kattoa ja sanoin vaan takasin "mä tiedän, että oon läski". Se yritti korjata sanojaan, kerto etten muka oo, että sen reisi on paksumpi kun mun vyötärö. Sit se tökki mun sääriä sanoen ettei niissä muka oo mitään. Sit se kysy saako se laittaa sen kädet mun vyötärölle kattoakseen miten "ohut" se on. Huusin että ei saa, herranjestas jos se olis laittanu ja tuntenut ne kaikki läskimakkarat. Pelottaa jo ajatuskin. Sit se yritti nostaa mua maasta todistaakseen etten paina paljoo ja vaivalla se sai mut nostettua sen syliinsä, mutta kiemurtelin takas lattialle. Hetken päästä se kidutus loppuikin ja harkitsin jo kävelyä kotiin (se 15km), mutta silti olin laiska ja valitsin junan. Ahdistaa ihan hirveesti, vaikka tiiän että se sano vaan totuuden siitä että oon läski, mutta silti se jotenkin järkyttää kuulla se jonkun toisen suusta. En uskalla mennä vaa´alle. pelkään et sieltä tulee joku läskinumero, sama mikä kuvaa sitä, mikä peilistä näkyy..
Syömiset sentään mennyt ok, ei mitään suuria repsahduksia tullut, mutta välillä niitä, jolloin oon syönyt suht reippaasti kuitenkin. Tänään söin vain pari haarukallista makaronia ja yhden valmisjauhelihapihvin. Liikkumaan en oo pystynyt polveni takia, sitä alkaa särkemään jo kävellessäkin.
Oon jo vähän tutustunut yhteen poikaan täält läheltä. Se tuli yks aamu juttelemaan kun käveltiin kouluun. Kyseli miten oon tykänny asuu tääl, vastasin tyhmänä rehellisesti ja valitin miten en tykkää kun on pieni paikka ja kaverit muualla jne. ja se varmaan ajatteli että oon kauheen negatiivinen ihminen. Tänä aamuna se saavutti taas mut kun kävelin hitaasti, muttei sanonut muuta kuin huomenta.. Olis kiva jos osaisin antaa kivan vaikutelman itsestäni, mutta en näköjään osaa..
Hyvä uutinen on se, että meen retkeilykurssille reilun viikon päästä. Mennään patikoimaan kansallispuistoon, nukutaan yö teltassa, seuraavana päivänä patikoidaan lisää ja melotaan kajakeilla. Laskin, että tuun kuluttamaan sillä liikunnalla siellä n. 1500-2000kcal ja jos pystyn olemaan vähäkalorisella ruualla, niin sehän tarkoittaa sitä, että laihdun varmasti. Toivottavasti mun polvi vaan sit kestäis sen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti