12.12.2012

Tänään on tämä maaginen päivä 12.12.2012. Jo aamulla herätessäni mietin tätä päivää. Monethan menevät naimisiin kun päivämäärä näyttää niin hienolta. Omalla kohdallani mietin, miten hyvä päivä tänään olisi kuolla. Hautakiveen jäisi tuollainen päivämäärä. Olisi kiva, että kun itse en ole koskaan ollut mitenkään erikoinen niin edes hautakiven päivämäärässä olisi jotain jännää.
Tää ajattelu voimistui hetki hetkeltä, koska tänään oli ihan kamala päivä. Vitutus alkoi, kun yritin kävellä koulun mäkeä ylös mutta jalkani lipsuivat kamalasti enkä meinannut päästä eteenpäin ja muut vain menivät ohitse. Matematiikan tunti meni ihan ok, mutta äidinkielessä meidän piti tehä ryhmissä kirjaesittelyt ja menin jotenkin ihan lukkoon enkä saanu selitettyä sitä mun kirjaa mitenkää järkevästi. Lisäks mulla oli loppupäivän muuten vaan ahdistava olo ja hirvee stressi kaikesta. Mulla on huomenna jo ensimmäinen koe, minkä aihealue on aika vaikee. Lisäks perjantaiks pitäis saada bilsan tutkielma valmiiksi, mikä on mahdotonta, koska mulla ei riitä aika, joten joudun palauttamaan sen myöhässä. Maanantaina virallisesti alkaa koeviikko enkä oo lukenu vielä mihinkään kokeeseen. Iskä raivonnut jo monta päivää joka asiasta ja kaverit pitää jotain osittaista mykkäkoulua jostain syystä. Lisäks tänään olin menossa kotiin junalla ja luin siihen huomiseen kokeeseen. Sitten konduktööri meni ohi enkä ehtinyt sanomaan että haluan ostaa lipun. Sit se tuli siitä hetken päästä uuestaan ja alko raivoomaan miksen sanonut mitään ja yritin selittää etten ehtinyt. Se ei tietenkään uskonut mua ja alko raivoomaan lisää ja otti multa tiedot ylös ja sano että jos koskaan enää tapahtuu tällästä nii tulee poliisijuttu ja opiskelijakortti lähtee ja vaikka mitä. En uskalla enää koskaa matkustaa junalla, mutta kun on pakko. En tiiä miten pääsen tästä yli kun oon itkenyt kotiin tulemisen jälkeen jo tunnin eikä tää meinaa loppua. Oon liian ahdistunut ja masentunut tekemään mitään. Istun vain koneella ja yritän lopettaa itkemisen, mutten onnistu siinä.

Ainoa positiivinen asia oli, että en sortunut syömään mitään herkkuja. Meillä oli pikkujoulut siinä "kerhossa" ja ne oli nyyttärit. Pöytä oli täynnä kaikkia herkkuja ja mun maha oli tyhjä kun en ollut syönyt mitään, mutta en siltikään sortunut. En oo kotonakaan vielä syönyt mitään, enkä tiedä pystynkö syömään tänään ollenkaan kun ahdistaa niin paljon.. Yritin helpottaa henkistä kipua tekemällä vähän fyysistä kipua, muttei se auttanut ollenkaan. Haluaisin vaan ottaa liikaa särkylääkkeitä ja mennä nukkumaan eikä herätä enää koskaan, ettei tarviis tuntee tällästä oloa joka päivä. Mutta ehkä vielä jaksan. Jos tää joskus muuttuis paremmaks.