Koeviikkoa

Masentaa, masentaa, masentaa... Taas kerran. Tänään alkoi koeviikko, ensimmäisenä oli biologian koe. Kun sain koepaperin eteeni, tajusin etten osaa vastata yhteenkään kunnolla. Toivottavasti edes pääsisin siitä läpi.. Sen jälkeen piti vielä istua koululla 4 tuntia linkkua ootellessa. Mun ois pitäny kerrata matematiikkaa ja tehä biologian tutkielmaa mutta sen sijaan valitin sen koko ajan kavereille miten kaikki on huonosti enkä jaksa enää. Jossain vaiheessa puhe kääntyi painoon kun joku sanoi jossain vaiheessa että joku laihtui 50 kiloa. Sitten jotenkin sanoin että laihtuisimpa minäkin, kunnes poikapuolinen kaverini sanoi, että "sustahan jäisi sen jälkeen jäljelle varmaa 7 kiloa." Mun maailma pysähtyi. Näytänkö oikeasti 10 kiloa painavemmalta kuin oikeasti olen? Koko keskustelu oli muutenkin järjetön, mutta silti 10 kiloa. Se on valtavasti. Mun on pakko tehä jotain. En voi enää olla tällänen läski, mun pitää laihtua nopeemmin. Joululomalla voin paastota muutaman päivän. Voin sanoa syöväni omassa huoneessani ja heittää kaiken roskiin. En halua enää koskaan lihoa grammaakaan.

 

Joskus kun näkee koulussa tai kadulla laihoja ihmisiä, tuntuu ettei koskaan voi tulla samanlaiseksi. Tuntuu että mitä tahansa yrittääkin, ei silti koskaan onnistu. Tänäänkin huomasin, kun eräs tyttö tuli kokeeseen meikittömänä, hiukset sekaisin ja löllövaatteissa, oli hän silti kauniimpi kuin minä, vaikka olin meikannut, suoristanut hiukset ja pukeutunut normaaleihin kouluvaatteisiin. Ehkä olen vain tuomittu olemaan se ruma ja läski, jotta muut voivat tuntea itsensä kauniiksi.