Olin tos vähän aikaa facebookissa ja huomasin että yks kaveri oli lisännyt itsestään uuen profiilikuvan. Tuli vaan sellanen olo, että vau joku on noin täydellinen. Musta jos ottaa kuvan nii siitä tulee aina ihan hirvee, koska ei näin rumasta saa hyviä kuvia. Mulla on pienet silmät ja suu ja iso nenä. Silmien pienuutta korostaa se, että se iho on valahtanut luomien päälle. Nenä on iso ja siinä on vieläpä sellanen tyhmä kyhmy, mikä kulkee suvussa. Mulla on silmälasit, mun ei ois niitä pakko enää käyttää, mutta oon jo käyttänyt 8 vuotta niin kaikki on jo tottunut näkeen mut laseilla. Mulla on tyhmät kulmakarvat, ne on kauheen tummat vaikka mulla on vaaleet hiukset. Posketkin on pyöreet kun läskiä on niin paljon että sitä kertyy jo naamaankin. Mulla on luonnonkiharat hiukset jotka on oudon väriset.
En oo koskaan tuntenut itteeni kauniiks, tai edes siedettäväks. Löydän vaan aina lisää ja lisää vikoja. Joskus jos joku sattuu sanomaan kauniiks niin en osaa suhtautua siihen, koska oon aina varma että se vaan sanoo sen koska sen on pakko.
Vartalokin on ihan hirvee, en oo koskaan tykännyt siitäkään. Ekalla luokalla jo pidin itseäni läskinä eikä se tätä menoo varmaan koskaan muutu. Joka päivä näkee niitä täydellisiä ihmisiä jotka voi olla onnellisia kun ne on niin täydellisiä.
Joskus vaan tuntuu siltä, että kun kaikki muut on parempia ja kauniimpia ja täydellisempiä, niin onko tässä ees järkee olla täällä yksin rumana läskinä epäonnistujana niiden kaikkien muiden täydellisten ihmisten keskellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti