lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kesäloma alkaa

Peruskoulu on nyt ohi. Tajuan sen vasta nyt, en enää koskaan nää joitain niistä ihmisistä. Ei suurinta osaa tosin edes tule ikävä, mutta silti. Lukioon samalle luokalle tulee vain kaksi meidän luokalta. Tokari oli ihan jees, verraten siihen että vuoden aikana poissaoloja 150 tuntia, enkä tehnyt melkein koskaan läksyjä.
Lukio jännittää ja alkoi jännittää vielä enemmän kun olin tänään tarjoilemassa erään koulumme oppilaan ylioppilasjuhlissa. Kolmen vuoden päästä mullakin on juhlat ja kaikki kyselee että millanen todistus tuli. Entäs jos saankin ihan huonon todistuksen enkä pääse minnekään opiskelemaan. Entäs jos en kirjotakaan niitä yhdeksää Laudaturia mitä iskä koko ajan hokee. Haluaisin vaan jo jonkun kirjan eteeni, jotta voisin alkaa opiskelemaan uutta. Näin mulle käy aina kun kesäloma alkaa. Kun edellinen vuosi on suoritettu, haluaisin heti aloittaa uuden.
Kesäloma tuntuu jotenkin kaukaiselta, vaikka sehän alkoi tänään. Ulkona sataa ja jouduin aamulla vetämään talvitakin päälle. Mulla ei oo kesätöitä, vaikka yritän vielä toki etsiä. Mulla ei oo mitään kesäloma suunnitelmia, paitsi isosteleminen. Varmaan vietän kesän vain katsellen telkkaria tai kävellen ulkona. Päätin, että aion muuttua kesällä. Aion kutistua niin pieneksi, että kaikki ihmettelee mitä mulle on tapahtunut. Kesäloma kestää n.10 viikkoa. Kilo viikossa, niin voin mennä kouluun 10 kiloa kevyempänä, oikeasti ehkä jopa laihana. Kesällä muutenkin on helpompi laihtua. Voi kävellä ulkona tuntematta nälkää koska on kuuma. Joka päivä, jolloin on yli 23 astetta lämmintä, ei tee mieli ruokaa ja voi jättää syömättä vetoamalla kuumuuteen.
Haluan pienentyä. Haluan kaikki läskit pois ympäriltä. Voi kun voisi laihduttaa pituudestakin, haluaisin olla 5 senttiä lyhyempi. Tänään tunsin itseni pieneksi, kun kevätjuhlassa piti suvivirren aikana nousta seisomaan ja istuin kahden minua muutenkin pidemmän tytön välissä ja heillä oli vielä korkokengätkin ja itselläni vain perus ballerinat. Lisäksi edessäni istui rivi rinnakkaisluokan poikia, kaikki oli mua päätä pidempiä. Yleensä tunnen itseni välillä pitkäksi, mutta nyt tunsin itseni lyhyeksi. Vielä kun voisin tuntea itseni laihaksi...
Viikon syömiset mennyt vaihtelevasti, on ollut loistavia päiviä ja on ollut surkeita päiviä. Keskiviikkoon asti mul on kuitenkin selkeet suunnitelmat ja aion pitää niistä kiinni.
Keskiviikkona siis alkaa ripari, pelottaa. Pelkään, että kusen koko homman ja ne kaikki vihaa mua. Pelkään, että ne kaikki pitää mua vaan tyhmänä läskinä joka lukee Raamattua koko ajan. Pelkään, että jään siellä yksin kun leiriläiset inhoo mua ja isosten kanssa ei saada olla keskenään kun täytyy pitää seuraa leiriläisille.
Ärsyttää, kun kaikki on juomassa. Kaikki paitsi minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti