Isostelu ohitse

Olin siis riparilla isostelemassa ja nyt taas kotona. Jäi kyl ihana fiilis, vaikka välil siel leiril vitutti, ärsytti ja itkettikin. Vanha polvivamma palasi kummittelemaan. Juostiin isosten kesken yhtä polkua pitkin valmistelemaan erästä juttua, kunnes tunsin pistävän kivun enkä enää voinut kävellä. Yksi isonen sitten kanto mut sylissään seuraavan jutun tapahtumapaikalle. Yksi leirin vetäjistä kanto mut sit päärakennukseen ja kun pidättelin itkua puolisen tuntia niin lähdin kanttorin kanssa käymään päivystyksessä ja palasin sieltä keppien ja särkylääkkeiden kanssa. Nyt pystyn jo kävelemään kotona ilman keppejäkin onneksi, mutta päivällä vielä kun kirkos harjoteltiin konfirmaatiota niin yksi isonen kantoi mut sinne ylös parvelle reppuselässä ja sitten kuuluikin, ettei isosten sinne pitänyt mennä, joten mentiin sit takasin alas. Oli kauheen noloo olla kannettavana kun ei kukaan jaksa kantaa tällästä läskiä. Kuulin kyl, että kun olin lähtenyt sillon sinne päivystykseen nii muut isoset oli jutustellut ja se yks joka kanto mua sano että painoin kuin hyttynen ja yks tyttöisosista sano että olisin muka sellanen laudan laiha.
Lisäks yhet oli keksinyt jostain sketsin, jossa on lapsi joka ei suostu syömään puuroa ja sille yritetään hakea apua lääkäriltä, psykologilta ja ravitsemusterapeutilta ja sit selviää että se ei pysty syömään koska sillä ei oo lusikkaa. Veikkaan, että se liitty jotenkin muhun koska en tykännyt kauheesti siellä siitä ruuasta ja jätin aina vähän lautaselle ja söin päiväkahvilla mm. munkista, mokkapalasta ja pullasta vaan aina alle puolet ja annoin loput jollekin toiselle isoselle. Yritin olla sillai ettei kukaan ihmettelis mutta ei näköjään onnistunut.
Kävin bikinit päällä saunassa ja uimassa, vaikkakin ahdisti ihan älyttömästi. Lisäks välil aina oli poikia siinä rannalla, joten ne kaikki näki mun läskit, ahdistaa vieläkin.
Kaikesta läskistely syömisestä huolimatta paino nyt 47.9kg, eli voin taas ruksittaa yhden kilon pois. Tuntu vaa'alla kivalta että paino alle 48kg mutta kun miettii että mitä sen oikeesti pitäis olla, niin ei kyllä tunnu enää kivalta. No, mutta pikku hiljaa tää paino tippuu ja musta tulee oikeesti laiha, eikä niitten tarvii enää valehdella mulle. Ois vaan niin kiva olla niin pieni, kevyt ja laiha, että vois kulkee rannalla tuntematta häpeää.