Huono olo

Venäjän reissu meni ihan päin metsää.. Oli ihan hauskaa, mutta toisena iltana vedin sellaset kännit että meni jalkoihin ja mun kaverin piti raahata mua ympäriinsä, kun en enää ite pysyny pystyssä. Muistelen myös, että jotkut muutkin oli mua pidellyt pystyssä. Mutta voi sitä vittuilun määrää. Sain tänäänkin kuulla siitä koko päivän koulussa ja en edes uskalla ajatella kuinka tämä tarina on levinnyt jo monenkin korviin. En pysty katsomaan niitä ihmisiä ilman suurta häpeää. En muista millon mulla ois ollut näin paha morkkis. Mutta ei siitä sitten sen enempää.
Tänään paastosin aamupäivän ja iltapäivällä sitten menikin vähän syöpöttelyksi. Koulusta tullessa söin yhden välipalapatukan, sitten hieman pähkinöitä, sitten suklaata, sitten vielä ison annoksen spagettia ja jauhelihakastiketta. Kaiken tämän jälkeen mulla on huono olo fyysisesti, mutta etenkin henkisesti. Miksi mun piti mennä syömään tollasta turhaa? En mä ois noita mitään tarvinnut. En mä tarvii ruokaa, pärjään ilmankin. Haluan vain tulla laihaksi ja pieneksi. Haluan olla se keijukainen, josta kaikki puhuvat, että kuinka se voi olla niin pikkuinen. Mutta ei, olen edelleen sotanorsu. Läskiä joka puolella. Ällöttää katsoa peiliin. En edes ehtinyt lenkille, sillä kotiin jäi äikän analyysi tehtäväksi huomiselle.
Huomisesta tulee parempi. Pääsen koulusta jo kahdelta, joten mulle jää aikaa tehdä läksyt ja mennä illalla pitkälle lenkille. Voisinpa ottaa tavoitteeksi vaikkapa vähintään 6km. Ihan vain kävelyä, vaikkakaan eihän se kuluta niin paljoa kuin juokseminen, mutta sitä jaksan tehdä pidempään. Ruokaakaan en huomenna aio syödä, juon vain mehua, jos verensokeri pääsee laskemaan liian alas. Huomenna onnistun, lupaan sen itselleni.