Reissulta palattu

Tulin reissusta jo melkein viikko sitten, mutta muuton kanssa on ollut kiireitä niin en oo ehtinyt kirjoittelemaan. Tallinnassa oli ihan kivaa, mun uus lempparikauppa on Terranova. Siel oli tosi halpaa (olis ollut myös ilman alennuksiakin) ja kivoja vaatteita. Ostin sieltä 2 t-paitaa, sellasen erikoisen topin, farkut ja shortsit. Hintaa näille tuli vaan 41€. Mietin vain, että mille norsuille ne vaatteet on tehty, kun kaikista xs oli sopiva. Myös farkuista. En voi uskoo sitä, että mahuin muka xs-kokoisiin vaatteisiin. Lisäks ostin kaupasta, jonka nimeä en muista, farkut mutta ne olikin kokoa 36. Oli vähän pettymys ton Terranovan jälkeen et oikeesti oonki isompaa kokoo, mut hinta oli 10€ nii ostin, vaikka koko harmittikin. Lisäks jostain sellasest katukojusta ostin feikki wesc-hupparin, kun se tuntu nii lämpöseltä. Oli hauskaa kun myyjä kovasti tietty yritti kaupitella ja huomasi kun iskin silmäni siihen pinkkiin huppariin ja oli sillai että "Sovita sinä pinkki paita, se iso koko, sinä paljon pienempi, sinulle xs." Sen jälkeen jo tuli hetkellinen hyvä fiilis että ihan senkin takia tein kaupat. Suomes viel kävin Lindexillä ja kokeilin farkkushortseja kokoa 34 ja olin iloinen, että en voinut ostaa niitä, sillä ne oli vyötäröltä liian isot!
Reissussa tuli syötyä paljon ja melkein joka päivä ulkona. Suomes olles käytiin Heses ja Ikeassa syömässä, siel Tallinnassa käytiin sit syömäs sellases oikees ravintolassa, Heses ja sellases baarimaisessa ravintolassa. Lisäks tuli syötyä sipsejä, kääretorttua, karkkia ja suklaata. En oo uskaltanut vieläkään käydä vaa'alla, pelkään että lukema on ihan liian korkea. Pelottaa, että mitä jos siihen ilmestyykin joku 48 lukema.
Tänään aloitin sen juoksuohjelman, mitä oon miettinyt jo vaikka kuinka pitkään. Se 2 minuuttia juoksemista oli ihan tuskaa, en ymmärrä miten sain juostua kotiin asti sen toisen pätkän. Mut sen jälkeen olo oli ihan mahtava, olin saanut perseeni ylös tuolista ja edes yritin liikkua. Uskon, että pystyn nyt noudattamaan tota ja juoksen sit 7.10 sen 10 kilometriä. En koskaan oo ollut kovin liikunnallinen. Toki pelasin koko ala-asteen sählyä ja parina vuonna sen kanssa oli myös hiihtoa ja taitoluistelua, mutta nyt yläasteen aikana en harrastanut mitään säännöllistä liikuntaa. Ehkä nyt tosta lenkkeilystä tulis sit sellanen säännöllinen, ihan vain terveydenkin kannalta. Vaikka eihän tää laihduttaminen oo mitään tervettä..
Tiedättekö muuten sen kun aina välillä löytää thinspo kuvia, jotka omaan silmään vaan tuntuu aivan täydellisiltä? Itse ihastuin tuohon kuvaan, mikä tuossa on. Jotenkin kaikki sopii yhteen ja näyttää vaan niin kauniilta. Ehkä joskus minäkin voisin olla noin täydellinen..

Kohta lähtö

Ihan kohta koittaakin sitten lähtö junalla kohti Turkua. Oon pari päivää eka siel ja sit vasta lähdetään lauantaina sinne Tallinnaan. Vähän jännittää miten matka menee ja miten tulee sorruttua syömään kaikkee..  Paino oli eilen tasan 47kg, tän aamun painoa en tiedä kun vaaka on jo pakattuna. Olis paljon helpompi lähtee sinne matkalle kun tietäis paljon painan. Junalla matkustaminen on mun mielestä yks kivoimmista asioista, ainoa mikä ahdistaa on se, että ehtiikö oikeaan junaan ajoissa.. Mua aina pelottaa että meen väärään junaan ja haluaisin varmistaa konduktööriltä että oonko oikeessa junassa, mutta ei niitä koskaan näy missään! Apua, nytkin alkoi pelottaa. Mutta sitten se ihana tunne, kun tietää olevansa oikeassa junassa ja voi vaan istua.
Ajattelin antaa itselleni nyt luvan syödä siellä vähän enemmän kun on sentään matkasta kyse. En voi lihoa sinä aikana niin paljoa, että paino olis liian paljon kauempana tavoitetta.
Tästä tuli nyt vähän lyhyt mutta kun ei ole paljoa aikaa ennen kuin pitää lähteä kävelemään kohti rautatieasemaa niin en viitsi jäädä koneelle vitkuttelemaan.

En keksi otsikkoa

Paino on noussut melkein kilon, ei mikään ihme näillä syömisillä.. Painan 47.6kg, miksi annan näin tapahtua? Menkat on viikon myöhässä, vähän huolestuttaa että miksei ne jo ilmesty. Ei ne oo koskaan ollut myöhässä tai jäänyt välistä, vaikka oon painanut alle 40 kiloa. Enkä ole edes laihtunut vielä niin paljoa että se vois vaikuttaa..
Ollaan nyt tehty muuttoa, mun pitäis tänään viel pakata loput tavarat ja osa vaatteista, en vaan millään jaksaisi. Se uus talo on ihan ok, joudun vaan olemaan ilman kaappia pari kuukautta, ennen kuin mummo ja pappa löytää mulle hyvän kaapin. Siel on silt edelliselt asukkaalta sellanen crosstrainer, yritän jotenkin yrittää saada iskän puhuttua et sen vois laittaa mun huoneeseen niin voisin kuluttaa kaloreita telkkua katsellessa. Sinne syrjään muuttamisessa on ainoa hyvä puoli, että voin mennä lenkille ilman että puoli kylää tulee vastaan. Voin ihan rauhassa hengästyä ja näyttää rumalta eikä mun tarvii huolehtia, että joku tuttu tulee vastaan.
Oon nyt katsellut viime viikot Suurin pudottaja -ohjelmaa ja en voi muuta kuin hämmästellä miten hyvin ne pysty laihtumaan niin lyhyessä ajassa! Ja miten ne jakso juosta maratonin vaikka ne puoli vuotta sitten oli nollakunnossa. Toi ohjelma todellakin motivoi ja nyt oon päättänyt, että alan oikeesti juoksemaan. Alotan vähästä enkä oo liian malttamaton vaan jaksan oottaa, että se kunto pikku hiljaa kasvaa. Ehkä mäkin joskus pystyisin juoksemaan maratonin!

Oon lähössä Tallinnaan noin viikon päästä. Tosi kiva päästä ekaa kertaa ulkomaille (vaikka ei olekaan tuon kauempana), mutta harmittaa kun pääsisi shoppailemaan kunnolla, niin sitten ne vaatteet kuitenkin jää liian suuriksi kun aion laihtua reilusti. En sit tiiä, että pitäiskö ostaa sellasia tiukkoja vaatteita, jotka ois sopivia sit kun laihdun, vai ostaisinko tällä hetkellä sopivia vaatteita ja joskus sitten viedä niitä kavennettaviksi. Onko kellään neuvoja tähän ongelmaan?

Oon ruma

Olin tos vähän aikaa facebookissa ja huomasin että yks kaveri oli lisännyt itsestään uuen profiilikuvan. Tuli vaan sellanen olo, että vau joku on noin täydellinen. Musta jos ottaa kuvan nii siitä tulee aina ihan hirvee, koska ei näin rumasta saa hyviä kuvia. Mulla on pienet silmät ja suu ja iso nenä. Silmien pienuutta korostaa se, että se iho on valahtanut luomien päälle. Nenä on iso ja siinä on vieläpä sellanen tyhmä kyhmy, mikä kulkee suvussa. Mulla on silmälasit, mun ei ois niitä pakko enää käyttää, mutta oon jo käyttänyt 8 vuotta niin kaikki on jo tottunut näkeen mut laseilla. Mulla on tyhmät kulmakarvat, ne on kauheen tummat vaikka mulla on vaaleet hiukset. Posketkin on pyöreet kun läskiä on niin paljon että sitä kertyy jo naamaankin. Mulla on luonnonkiharat hiukset jotka on oudon väriset.
En oo koskaan tuntenut itteeni kauniiks, tai edes siedettäväks. Löydän vaan aina lisää ja lisää vikoja. Joskus jos joku sattuu sanomaan kauniiks niin en osaa suhtautua siihen, koska oon aina varma että se vaan sanoo sen koska sen on pakko. 
Vartalokin on ihan hirvee, en oo koskaan tykännyt siitäkään. Ekalla luokalla jo pidin itseäni läskinä eikä se tätä menoo varmaan koskaan muutu. Joka päivä näkee niitä täydellisiä ihmisiä jotka voi olla onnellisia kun ne on niin täydellisiä.
Joskus vaan tuntuu siltä, että kun kaikki muut on parempia ja kauniimpia ja täydellisempiä, niin onko tässä ees järkee olla täällä yksin rumana läskinä epäonnistujana niiden kaikkien muiden täydellisten ihmisten keskellä...

Lauleskelua ja riitaa

Sunnuntaina oli leiriläisten konfirmaatio. Sen jälkeen me isoset käytiin pitsalla (söin 1/4 pitsaa) ja lähettiin lauleskelemaan niille, jotka oli kutsuneet meidät. Tulikin ajettua 150km autossa, jossa oli 2 paikkaa liian vähän joten aina joku oli takakontissa ja joku lattialla. Minä rampana sain onneks istua aina penkillä. Oli ihan jees reissu, paitsi ajettiin 30km suuntansa turhaan kun ei yks tyttö asunutkaan siellä enää...
Eilen tuli iskän kanssa hirvee riita. Tai no, ei se mikään riita ollut kun vaan se raivos mulle ja otti koneen ja telkkarin pois, nytkin kirjotan salaa kun se on kaupassa. Anto se myös täydellisen kotiarestin, en saa mennä ees töihin. En ois halunnut tiskata mutta kun se pakotti niin tiskasin mutta jälki oli kuulemma huonoa ja luulin että se oikeesti lyö mua. Se uhkaili jo että se ajaa mut pois ja saan muuttaa asuun yksinäni. Ei kyl haittais, muuttaisin mielelläni mutta kun ei oo rahaa asua omillani vielä tässä vaiheessa. Myönnän että on mussakin vikaa, mutta iskä se tässä on se joka ylireagoi ja aiheuttaa pahaa mieltä.
Syömiset mennyt eilen loistavasti, söin vain yhden pienen kauhallisen perunamuusia ja pari haarukallista paistettua lohta. Painokin ihan kivasti tippunut, tänään yövaatteet päällä aamupalan jälkeen (lasi light limsaa) 46.5kg. Ehkä tää laihdutus sittenkin onnistuu. Tuntuu vaan, että paino vähän putoaa, mutta ulkoisesti ei näy eroa, mutta kyllähän se joskus tulee pakostakin näkymään.
Anteeksi lyhyt kirjoitus, mutta on hieman kiire ettei iskä tuu kotiin.

Töitä

Tänään menin töihin torimyyjäksi sukulaisen luo. Se on ihan sairaan raskasta työtä, varsinkin nyt kipeän polven ja selän kanssa. Oon siel mun isän äitipuolen kanssa ja sen nykyisen miehen. Se mun isän äitipuoli on ihan kiva, mutta se sen mies on ihan kamala. Inhoon sitä, se on jotenki pelottava. Lisäks palkka on aika huono, olin siel 7 tuntia ja sain 30e. Sain toki syödä mansikoita ja herneitä ja mulle ostettiin viel jäätelökin (en todellakaan olis halunnut sitä) ja lakuja. Kaloreita liikaa, ällöttää. Just kun kaikki on alkanut taas sujua nii noi tuputtaa mulle koko kesän tollasta paskaa. Siel toril kyl oli vireisel paikal myymäs yks poika, mua varmaan 1-2 vuotta vanhempi joka on aivan sairaaan hyvännäkönen. En osannut odottaa et se olis siel tänäkin vuonna ja yllätyin tosi paljon ku näin sen siel. Ehkä se ois siel taas ens perjantaina uudestaan.

Aamulla paino oli 47.2kg ja äskön katoin painoindeksini netistä ja:

BMI on: 18.21

Lievä alipaino

Loistavaa, vihdoin oon "alipainoinen" eli kohta normaali. Tänä aamuna tunsin varmaan harhoja kun maatessani sängyssäni olin tuntevinani kylkiluuni paremmin. Mutta tiiän ettei se oo totta, kun en oo viel laihtunut niin paljoa että se voisi jo tuntua. Haluisin vaan olla laiha. Mielellään mahdollisimman pian. Kaikki ne puheet joita siel leirilläkin kuuli etten muka olis lihava on vaan valetta. Haluun olla laiha ettei kenenkään tarviis valehdella mulle enää.

Päivän syömiset siis on ollut tälläset:
Karjalanpiirakka, vähän tonnikalaa ja juustosiivu
n. 5 mansikkaa
n. 10 herneenpalkoa
yksi metrilaku
lakkatuutti

Ruuaks viel kotona kanaa ja riisiä, en ota kuin ihan pikkusen. Koska nyt tullut ihan liikaa kaloreita. En saa antaa tällästä tapahtua enää.

Isostelu ohitse

Olin siis riparilla isostelemassa ja nyt taas kotona. Jäi kyl ihana fiilis, vaikka välil siel leiril vitutti, ärsytti ja itkettikin. Vanha polvivamma palasi kummittelemaan. Juostiin isosten kesken yhtä polkua pitkin valmistelemaan erästä juttua, kunnes tunsin pistävän kivun enkä enää voinut kävellä. Yksi isonen sitten kanto mut sylissään seuraavan jutun tapahtumapaikalle. Yksi leirin vetäjistä kanto mut sit päärakennukseen ja kun pidättelin itkua puolisen tuntia niin lähdin kanttorin kanssa käymään päivystyksessä ja palasin sieltä keppien ja särkylääkkeiden kanssa. Nyt pystyn jo kävelemään kotona ilman keppejäkin onneksi, mutta päivällä vielä kun kirkos harjoteltiin konfirmaatiota niin yksi isonen kantoi mut sinne ylös parvelle reppuselässä ja sitten kuuluikin, ettei isosten sinne pitänyt mennä, joten mentiin sit takasin alas. Oli kauheen noloo olla kannettavana kun ei kukaan jaksa kantaa tällästä läskiä. Kuulin kyl, että kun olin lähtenyt sillon sinne päivystykseen nii muut isoset oli jutustellut ja se yks joka kanto mua sano että painoin kuin hyttynen ja yks tyttöisosista sano että olisin muka sellanen laudan laiha.
Lisäks yhet oli keksinyt jostain sketsin, jossa on lapsi joka ei suostu syömään puuroa ja sille yritetään hakea apua lääkäriltä, psykologilta ja ravitsemusterapeutilta ja sit selviää että se ei pysty syömään koska sillä ei oo lusikkaa. Veikkaan, että se liitty jotenkin muhun koska en tykännyt kauheesti siellä siitä ruuasta ja jätin aina vähän lautaselle ja söin päiväkahvilla mm. munkista, mokkapalasta ja pullasta vaan aina alle puolet ja annoin loput jollekin toiselle isoselle. Yritin olla sillai ettei kukaan ihmettelis mutta ei näköjään onnistunut.
Kävin bikinit päällä saunassa ja uimassa, vaikkakin ahdisti ihan älyttömästi. Lisäks välil aina oli poikia siinä rannalla, joten ne kaikki näki mun läskit, ahdistaa vieläkin.
Kaikesta läskistely syömisestä huolimatta paino nyt 47.9kg, eli voin taas ruksittaa yhden kilon pois. Tuntu vaa'alla kivalta että paino alle 48kg mutta kun miettii että mitä sen oikeesti pitäis olla, niin ei kyllä tunnu enää kivalta. No, mutta pikku hiljaa tää paino tippuu ja musta tulee oikeesti laiha, eikä niitten tarvii enää valehdella mulle. Ois vaan niin kiva olla niin pieni, kevyt ja laiha, että vois kulkee rannalla tuntematta häpeää.