maanantai 7. toukokuuta 2012

Läskiä ja haaveilua

Aamu lähti käyntiin peiliin katsomalla. Näin miten pömppikseni roikkui ja reidet osuvat yhteen ja joka paikka löllyy kävellessä, hyi. Painoa yövaatteet päällä 50.1kg, ei enempää tai vähempää kuin eilenkään. Ajattelin mitata reidet, pohkeet, pepun, vatsan, vyötärön ja käsivarret, ihan vain ihaillakseni miten joskus ne sentit sitten katoavat. Aamu lähti tällä käyntiin. Sitten vain meikkaus ja hiusten suoristus ja kouluun lähtö.
Ekalla tunnilla ehdin olemaan 5min, oikeastaan hain vain kokeen ja lähdin sitten psykologille. En tietenkään sanonut että menen psykologille, nehän pitäisivät mua hulluna. Psykologilla tuli juteltua aika pinnallisista jutuista. En siellä viitsinyt vuodattaa sydäntäni kun ei mitään ahdistavaa ole tapahtunut. Kotsan tunti olikin sitten tämän jälkeen. Tehtiin kolmioleipiä ja kinuskikakkua. Kotsassa on melkein pakko syödä, joten söin yhden kolmioleivän ja pienen palan kakkua, kadutti joka puraisulla, teki mieli mennä sylkemään pois mutta mahaanhan ne kaikki meni... Kotona sitten söin normi annoksen kanaa ja riisiä sekä puoli rasiallista viinirypäleitä. Viinirypäleet oli jo toinen moka tälle päivälle, mutta mennyttä ei voi peruuttaa. Lenkillekään en päässyt kun koko päivän särkenyt päätä, enkä viitsinyt lähteä sitä särkyä pahentamaan. Epäonnistumisten päivä, mutta huomenna sitten paremmin. Ja lenkillekin menen jos vain pää antaa myöten. Mulla nimittäin päänsäryn aikana sattuu niin paljon joka askel, että jos lähtisin pisemmälle matkalle niin luultavasti vähintään pyörtyisin kivusta.

Päivään on kuulunut epäonnistumisten lisäksi haaveilua ja ruotsin sanojen opettelua. Huomenna olisi ruotsin koe, mistä pitäisi saada 9, sillä verbikokeet menny nollille, kun en ole tiennyt koskaan niistä, sillä jos olen poissa ja kysyn läksyjä, ei niistä kukaan mulle kerro.
Olen haaveillut luista. Kaikkein eniten haluaisin, että solisluuni näkyisivät. Nyt niitä ei näy ollenkaan, sillä paksu kerros läskiä peittää kaiken. Lisäksi mulla on toinen solisluu painunut/kasvanut jotenkin syvälle niin, ettei sen sisemmänpuoleista päätä edes kunnolla tunne, eikä siinä ole sitä "palleroa". Pahoittelen tätä huonoa selitystä, mutta nyt ei oikein ajatus kulje.

Mutta nyt vielä ruotsin sanojen pariin ja huomenna sitten vähemmän ruokaa ja enemmän liikuntaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti