keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Nöyryyttävää ja kieltäytymistä

Kävin siellä röntgenissä, koska selän takia sinne menin niin piti ottaa kaikki vaatteet pois, sai jättää vain pikkarit. Se oli jotenkin niin nöyryyttävää, seistä melkein alasti läskikasana laitteen edessä. Sen röntgenhoitajan piti vieläpä tunnustella jonkin takia että mihin mun rintalasta loppuu (varmaan sen takii et mihin korkeudelle se kone laitetaa tms), ihme että sielä läskin alta ees mitkää luut tuntuu. Siel oli joku röntgenhoitaja opiskelija, joka oli tosi nätti ja ystävällinen, teki mieli sanoo sille miten kaunis se on mutta en kehdannut. Tykkäisin kehua kaikkia mutta en yleensä uskalla kun se on tässä suomalaisessa kulttuurissa muka niin outoa.. Mietityttää kun oon käynyt aika usein röntgenissä, milloin minkäkin takia, että vaikuttaako se säteily oikeesti sillai et voi tulla syöpää. Meil suvussakin ollut syöpää aika paljon, joten ei toi ainakaan vähennä sitä riskiä. Mun tädillä on joku tosi paha kasvain, joka kasvaa niin ettei sitä voi leikata mitenkään ilman tosi isoja riskejä, paitsi sitten kun se on niin paha että jos sitä ei leikata niin kuolee kuitenkin pian. Pelottaa, että kauanko mun täti saa vielä elää. Se on tosi mahtava ihminen ja ainoa, jolle voin soittaa jos kotona tapahtuu jotain pahaa ja ainoa, jolle voin kertoa mun kotioloista. Toivottavasti tädilläni riittää vielä monia vuosia nauttia elämästään.
Röntgenistä menin taas siihen "kerhoon". Tänään oli päättäjäiset. Yhel mun luokkalaisel joka käy kans siel on maanantaina synttärit niin se toi kaks pakettia jäätelöä, sekä toinen vetäjistä toi pienen levyn suklaata. Olen ylpeä itsestäni, en ottanut kumpaakaan! Tosin kun sanoin että en ota niin tuli kommenttia että "Taasko sä laihdutat" "Oikeesti syö joskus jotain" "Hei *nimi* et kai sä oikeesti laihduta". Sanoin että ei tee mieli, sanoin että en tykkää jäätelöstä, sanoin etten tykkää suklaasta.. Ne ei kyl uskonu. Mikä siinä on, että jos joku 150 kilonen läski laihduttaa niin kaikki on sillai hyvähyvä, mutta jos vähän kevyempi läski laihduttaa niin heti ollaan sillee "ei sun tarvii". Yks tyyppi sieltä sano vielä että "Mä kyl joku kerta tuun ja syötän sulle lusikalla puurovelliä." Sanoin vaan että puuro on pahaa, johon tämä tyyppi kysyi: "No mitä sä sitten ees muka syöt?" "Ruokaa..." Oikeesti ärsyttävää, jos joskus kieltäytyy jostain herkusta niin heti kauhee kyseleminen.. Kai ne nyt iteki näkee miten lihava mä oon, varmaan vaan haluavat että jään tälläseks norsuks että ne ite saa olla laihempia. Pelottaa perjantainen matka tän "kerhon" ja toisen nuorisotalolla toimivan ryhmän kans Tampereelle Ikeaan, shoppailemaan ja sellasta. Siellä varmaan joudun liikkumaan yhen "kaverin" kanssa, joten mun kai on pakko syödä. Kuitenkin joku kysyy että mitä söin ja jos valehtelen niin tää kaveri kuitenki paljastaa mut. Toki voin vedota vaikkapa bussimatkan jälkeiseen pahoinvointiin. Kerrankin olis päivä, jolloin ei tarvii syyä kotona ja sit ne varmaan pakottaa mut vetämään jotai mäkkisafkaa tai jotai Ikean lihapullia..
Tänään söin kotona yhden makkaran ja spagettia. Ihan sairaasti kaloreita yhessä annoksessa. No, en oo syöny kun sen ja koulussa pari haarukallista täysjyväriisiä ja kanakastiketta, joten ei kalorit nyt mennyt aivan älyttömiin, mutta silti aika korkeelle (600-700kcal).
Tiedän, että en tästä laihduttamisesta tuu pääseen enää pois. Oon laihtunut ehkä vaan kilon (voi vittu mikä luuseri oon) ja nyt jo aavistan sen, että en pääse tästä suosta pois nyt kun annoin näille vanhoille ajatuksille vallan. Kuvailen tätä pientä ääntä möröksi. Pienen pieneksi möröksi, joka asuu tuolla minun korvassani ja joka huutelee sinne asioita. Mörkö on pieni ja söpö ja luulee tarkoittavansa hyvää. Tää mörkö tulee usein pimeällä illalla eniten esiin, mutta päivälläkin se jatkuvasti huutaa korvaani: "älä syö, yritä liikkua, polta kaloreita, hyi mikä läski, oikeesti kato peiliin mitä oot tehny itelles läskipallero, oksenna jos menit syömään, laske kalorit..." Tän pienen mörön sain heitettyä jo vähäksi aikaa pois korvastani, mutta nyt se on mönkinyt takaisin. Tiedän, ettei mulla tuu olemaan koskaan voimia tän mörön pois heittämiseen uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti